Lapset palvelujärjestelmissä

Mitä teemme lasten kysymyksille? Lasten ja ammattilaisten kohtaamisten merkitysulottuvuuksia lapsi-instituutioissa. Monika Riihelä (1996). Väitöskirja. Stakes Tutkimuksia 66.

Tutkimuksessa pureudutaan lasten ja ammattilaisten keskusteluihin neuvolassa, päiväkodissa, koulussa ja kirjastossa. Ammattilaisten vaikeuksia antaa tilaa lasten osallistumiselle tarkastellaan historian, lainsäädännön, ammattikäytännön ja yksittäisen keskustelun näkökulmista. Soljuvan arkikielen törmätessä institutionaaliseen kieleen korostuu ammatillinen osaaminen lasten osallisuuden kustannuksella. Videonauhotusten avulla päästään mikroskooppisen tarkasti erittelemään yhteistyön esteitä ja mahdollisuuksia. Tutkimus auttaa löytämään lapsen ja aikuisen iloisen ja tasapuolisen yhteisyyden rakennepuita.

Lapsille puheenvuoro – Ammattikäytännön perinteet murroksessa. Liisa Karlsson (2000). Väitöskirja. Edita.

Tutkimusten mukaan lapset ovat edelleen usein aikuisten toiminnan kohteita päivähoidossa ja koulussa. Mikä ammattilaisten toimintatavassa on vialla? Miten lapset voivat saada aktiivisen aseman, sellaisen, että he voivat ammattilaisten kanssa osallistua toiminnan suunnitteluun ja toteutukseen?

Monitieteisessä väitöstutkimuksessa ”Lapsille puheenvuoro. Ammattikäytännön perinteet murroksessa” perehdyttiin lapsen asemaan ja siihen vaikuttaviin tekijöihin. Tutkimus toi esiin, että tarvitaan muutoksia ammattilaisten toimintakulttuurissa. Tutkimuksessa analysoidaan uutta yhteisöllistä kuuntelun ja kerronnan menetelmää (sadutus). Sen avulla luotiin kehittämishankkeessa työyhteisölle perinteestä poikkeava toimintaympäristö, jossa ammattilaiset oppivat lapsilta ja toisiltaan. Toiminta pohjautui myös uusimpiin teorioihin ja lasten omaa aktiivisuutta korostaviin tutkimustuloksiin.

Tutkimus toi esiin, että kun lapsia kuunneltiin, kokivat ammattilaiset työnsä mielekkäämpänä ja helpompana. Tuli esiin, että työn kehittämisen esteenä olevan kiireen koettiin vähentyneen. Aito kuuntelu johti siihen, että syntyi todellisia muutoksia arjen toiminnassa. Lapset saivat aikaisempaa aktiivisemman aseman. Ammattilaisten tapa puhua lapsista muuttui tutkimusjakson aikana. Aikaisemmin he katsoivat aikuisten toiminnan muuttavan lasta. Myöhemmin he tähdensivät lasten oman aktiivisuuden ja yhteistyön merkitystä oppimisessa. Työntekijät yllättyivät lasten taidoista ja oman kulttuurin rikkaudesta. Toisaalta ammattilaiset huomasivat, miten he itse pystyivät kehittämään työtään uuden menetelmän avulla yhdessä pohtien ja kokemuksia vaihtaen. Ammattilaiset kertoivat saaneensa uuden päivittäisen työvälineen toiminnan suunnitteluun ja toteutukseen.

Lisäksi tutkimuksessa eritellään lasten kerrontakulttuuria ja työntekijöiden eksperttiyden elementtejä. Uutta toimintaa on sovellettu menestyksellisesti monenlaisessa työssä kuten erityislasten, huostaan otettujen lasten ja arkojen lasten kanssa. Työn kehittämisen ja analysoinnin menetelmää voi käyttää useissa yhteyksissä työpaikoilla ja ammatillisessa koulutuksessa.

Tutkimus analysoi toimintaa, joka aloitettiin parillakymmenellä paikkakunnalla Suomessa vuonna 1995. Toiminta on levinnyt nopeasti ja laajalle Suomessa, mutta myös kaikkiin Pohjoismaihin (Ruotsiin, Norjaan, Tanskaan ja Islantiin) sekä muihin maihin kuten Englantiin, Kreikkaan, Viroon ja Japaniin.