Musiikki osana lasten elämää

Musiikin opiskelu osana lasten elämää. “Mä soitan ihan omasta ilosta!” Pitkittäinen tutkimus 7–13-vuotiaiden lasten musiikin harjoittamisesta ja musiikkiopisto-opiskelusta.  Annu Tuovila (2003). Sibelius-Akatemia. DocMus-yksikkö. Studia Musica 18. Stakes: Lapset kertovat. Väitöskirja.  Lue väitöskirja tästä

Tässä tutkimuksessa tavoitteena on ollut oppia ymmärtämään lasten musiikin harjoittamista ja musiikkiopistossa opiskelemista ja kehittää lapsilta kerättyjen tietojen ja kokemusten pohjalta musiikkioppilaitosten opetusta.

Keskeiseksi opiskelumenestyksen selittäjäksi osoittautui lapsen kokemus siitä, missä määrin hänen tavoitteensa ja ehdotuksensa huomioitiin opetus- ja harjoitustilanteissa. Lapsen omien toivomusten julkituomisen mahdollisuuksiin vaikuttivat olennaisella tavalla hänen sukupuolensa ja musiikillinen itsearvostuksensa, lapsen ja hänen vanhempiensa musiikkitaidot sekä vanhempien kannustus. Myös musiikkiopistojen opetusratkaisut vaikuttivat suuresti lasten opiskelukokemuksiin. Myönteisesti merkityksellisten kokemusten syntyminen ja hyvien opiskelutulosten saavuttaminen edellyttivät lapsen, opettajien ja vanhempien välistä yhteistyötä sekä lasten musiikillista itsearvostusta, keskinäistä ryhmäytymistä ja omia aloitteita tukevaa opetusta.

Tarinasäveltäminen lasten ajatusten, kokemusten ja tunteiden ilmaisijana. Storycomposing as a Path to a Child’s Inner World – a Collaborative music Therapy Experiment with a Child Co-Researcher. Hanna Hakomäki (2013). University of Jyväskylä. Jyväskylä Studies in Humanities 204. Väitöskirja. Lue koko tutkimus

Tutkimuksessa on etsitty vastausta kysymykseen, kuinka Tarinasäveltäminen toimii lasten musiikkipsykoterapian lähestymiskeinona. Tutkimus kertoo lapsen näkökulmasta, kuinka Tarinasäveltäminen auttoi lasta prosessoimaan kokemuksiaan mielessään ja muuttamaan niitä hänelle ymmärrettävään muotoon. Lapsi hyödynsi musiikin herättämiä tunnekokemuksia, musiikin symbolista ulottuvuutta, muistin aktivoitumista, sävelkorkeuksia ja nuotinnettua teoksen kuvaa. Teosten nimet ja nimeäminen olivat myös tärkeässä roolissa. Viisi vuotta terapiaprosessin jälkeen tutkijakumppani löysi omien teostensa avulla edelleen tarkempia ilmaisuja mielensisällölleen ja osoitti, kuinka uusien tulkintojen tekeminen niin musiikillisesti kuin sanallisestikin oli yhä uudelleen merkityksellistä.

Hakomäki tutki, kuinka Tarinasäveltämisen mekanismi toimi tässä musiikkipsykoterapiaprosessissa. Teokset eivät olleet sävellyksiä perinteisessä mielessä, vaan niiden avulla lapsi oli terapiassa luonut kuultavia ja jaettavia hahmoja kokemuksilleen ja tunteilleen. Tutkimusprosessissa nämä teokset loivat uudelleen yhteisen tunteiden, kokemusten ja muistojen kentän tutkijan ja kanssatutkijan välille. Tutkimus vahvisti käsitystä, kuinka ”oman musiikillisen tarinan” kertomisen lisäksi toipumisessa on tärkeää teosten sisältämien merkitysten työstäminen luottamuksellisessa ja empaattisessa suhteessa teoksia esittämällä ja kuuntelemalla, uusia teoksia tekemällä sekä niistä keskustelemalla. Näin lapsi saa mahdollisuuden käsitellä ja muokata musiikin keinoin ja narratiivisen työskentelyn avulla traumaattista kokemusta siedettävämpään muotoon osaksi omaa elämäntarinaa. Prosessi näyttää muuttuvan ajan kuluessa iän ja kokemuksen myötä ja olevan mahdollista eri ikävaiheissa.

Lue lisää tarinasäveltämisestä

Katso myös kuvaus Hanna Hakomäen vetämästä Tarinasäveltäminen-teemaryhmästä ja hänen kouluttajaesittelynsä.