Sadutuksen teoriasta

Sadutus on suomalainen sosiaalinen innovaatio, jonka keksi VTT Monika Riihelä ja sitä on ollut kehittämässä KT, dosentti Liisa Karlsson sekä suuri joukko lapsia ja aikuisia Suomessa ja muissa maissa. Sadutus on laajasti kokeiltu, tutkittu, toimivaksi havaittu ja palkittu menetelmä (mm. kansainvälisyyspalkinto, EU:n lasten mielenterveyttä edistävä mallitoiminto). Sadutusta on käytetty menestyksellisesti alle vuoden ikäisistä vanhuksiin. Oppilaat ovat saduttaneet toisiaan. Aikuisetkin ovat saduttaneet keskenään ja näin kuunnelleet toistensa muistoja, tarinoita ja kokemuksia esimerkiksi nuoruudesta, vanhemmuudesta ja työssä löytyneistä oivalluksista.

On huomattu, että sadutus tuo eniten tietoa, kun saduttaa lasta säännöllisesti, useampia kertoja. Silloin saa kuulla, miten lapsi ajattelee, mitkä ovat kulloinkin päällimmäiset ajatukset. Sadutus antaa rakennusaineita oman identiteetin rakentamiseen. Lapsi tottuu kertomaan näin myös muissa tilanteissa ajatuksistaan muille ja itseluottamus kasvaa. Sadutuksessa kaikkein hauskimmaksi on osoittautunut yhdessä oleminen ja iloitseminen sekä toisen uudenlainen kohtaaminen, joka luo yhteisöllisyyttä!

Sadutusta voi kokeilla kuka vaan, mutta siihen kannattaa myös perehtyä tarkemmin kirjallisuuden avulla tai kurssilla.

Sadutusmenetelmän ohje eli instruktio on lapsi- ja aikuistoiminnassa tehdyn pitkän kehittely- ja tutkimustyön tulos. Perusidea on kehitetty 1980-luvulla (Riihelä 1991). Sadutuksessa saduttaja (yleensä aikuinen) sanoo kertojalle (lapselle, nuorelle, aikuiselle tai ryhmälle) sadutuksen instruktion:

Kerro satu (tai tarina).
Kirjaan sen juuri niin kuin sen minulle kerrot.
Lopuksi luen tarinasi ja voit muuttaa tai korjata sitä, mikäli haluat.”
(Riihelä, 1991, 29–33; Karlsson, 2000; 2013; 2014)

KERRO SATU! … ei muuta aloitusta…
Kehotus – ei kysymys, koska kysyminen ohjaa piiloviestillä vastauksen sisältöä ja pidättää vastuun aloitteentekijällä. Kehotus on avoin pyyntö, joka myös siirtää vastuun tekemisestä toiselle. (Riihelä, 1996; 2001) Lähtökohtaoletus on, ettei kertomista tarvitse kenellekään erikseen opettaa, eikä kertoja liioin tarvitse saduttajan valitsemia virikkeitä. Kaikilla ihmisillä on sisäinen luovuuteen pyrkivä oma tarinamaailmansa. (Stern, 1992)

MINÄ KIRJOITAN SEN YLÖS JUURI NIIN KUIN SINÄ SEN KERROT.
Saduttaja kertoo olevansa valmis aktiiviseen kuuntelemiseen ja jakamiseen. Tulevan tarinan ensimmäinen kuuntelija ilmoittautuu. Tarina syntyy ensimmäisen kerran kertojan mielessä ja muuttuu yhteiseksi kun hän kertoo sen ääneen. Kolmannen kerran satu syntyy muuntuessaan puheesta kirjoitukseksi. Yhdessä tekeminen saa käsin kosketeltavan muodon. (Karlsson 2013; 2014a). Yhteisöllisyyteen pyrkiminen on ihmisen perusominaisuuksia (Corsaro 1997; Riihelä 2000), ja sadutusmenetelmä tekee kahden ihmisen tavoitteesta yhdessä koetun tilanteen. Sadutuksen ohje muuttaa perinteistä kasvattaja-, opettaja- ja lapsisuhdetta. Lapsi vie ja aikuinen seuraa ja dokumentoi lapsen haluamalla tavalla. Saduttaja ilmoittaa hyväksyvänsä kertojan valitsemaa tapaa ilmaista itseään, mitään muuttamatta ja mitään lisäämättä. (Karlsson 2000; 2013; 2014). Menetelmä lisää lapsi- ja kertojakeskeisyyttä ja antaa uusia eväitä kuuntelevalle työn suunnittelulle. (Rutanen 2000).

KUN SATU ON VALMIS, LUEN SEN SINULLE JA VOIT KORJATA, JOS HALUAT.
Lukiessa satu ”ilmestyy” neljännen kerran, nyt kuuntelijan, saduttajan persoonallisuuden värittämänä. Kertojan, lapsen tuottama tieto muuttuu jaetuksi tiedoksi. Tekijänoikeus omaan tarinaan säilyy kertojalla koko ajan. Sadutusmenetelmä tuo myös näkyväksi tiedon dynaamista luonnetta. Henkilökohtainen tieto on esittäjän valitsemasta näkökulmasta aina oikeaa. Kuulluksi tuleminen omien kokemustensa kautta vahvistaa paitsi itsetuntoa myös ryhmäasemaa ja ryhmään kuulumista. (Riihelä 1991). Sadutusmenetelmällä on ryhmäännyttäviä vaikutuksia. (Karlsson 2013; 2014a).

Sadutuksen peruteos on Sadutus – Avain osallisuuden toimintakulttuuriin (Karlsson 2014a). Sadutusta on tutkittu  ja kehitetty monissa erilaisissa toimintaypäristöissä vauvasta vaariin kuten varhaiskasvatuksessa, koulussa, yliopistossa, globaalikasvatuksessa, aikuisten kesken, kulttuurintuottamisen nökökulmasta, sosiaali- terveystoimessa, monikulttuurisessa toimintaypäristössä (esim.  Piipponen & ym. 2019; Karlsson 2018; Hohti & ym. 2013; Karlsson & ym. 2019; Riihelä & ym. 2008; ; Karlsson & ym. 2018; Karlsson 2014b; 2000).

Tekstin kirjoitti: Liisa Karlsson

LÄHTEET

Corsaro, W. (1997). The Sociology of Childhood. Thousands Ouks. Pine Forge Press.

Hohti, R. & Karlsson, L. (2013). Lollipop Stories: Listening to children’s voices in the class-room and narrative ethnographical research. Childhood. DOI:10.1177/0907568213496655 http://chd.sagepub.com/content/early/2013/08/12/0907568213496655

Karlsson, L. (2000). Lapsille puheenvuoro. Ammattikäytännön perinteet
murroksessa. Helsingin yliopisto, kasvatuspsykologia. Lapset kertovat -julkaisusarja. Stakes. Helsinki: Edita.

Karlsson, L. (2013). Storycrafting method – to share, participate, tell and listen in practice and research. The European Journal of Social & Behavioural Sciences, Special Volumes VI Design in Mind, 6(3), 1109–1117. http://www.futureacademy.org.uk/files/menu_items/other/ejsbs88.pdf

Karlsson, L. (2014a). Sadutus – Avain osallisuuden toimintakulttuuriin. PS-kustannus. Lapset kertovat -julkaisusarja.

Karlsson, L. (2014b). Children’s voices in context of art education and circumstances for interaction. Teoksessa: I. Ruokonen & H. Ruismäki (toim.) Voices for Tomorrow – The 6th Journal of Intercultural Arts Education. Helsinki: University of Helsinki, Department of Teacher Education, 25–34. http://hdl.handle.net/10138/44696

Karlsson, L. (2018). Sadutus siltana kotoutumiseen, kohtaamiseen ja toisen kulttuurin ymmärtämiseen. Teoksessa: L. Karlsson & A-L. Lastikka & J. Vartiainen (toim.) KOTO – Kohtaamisia taidolla ja taiteella. Kielten ja kulttuurien yhteisöllistä oppimista ja kotoutumista, 84–86.

Karlsson, L., Lähteenmäki, M. & Lastikka, A-L. (2019). Increasing Well-Being and Giving Voice Through Storycrafting to Children Who Are Refugees, Immigrants, or Asylum Seekers. Teoksessa: Juli-Anna Aerila & Kelli Jo Kerry-Moran (toim.) Story in Children’s Lives: Contributions of the Narrative Mode to Early Childhood Development, Literacy, and Learning. Springer, Cham (formerly Springer International) Educating the Young Child., 29–53. https://doi.org/10.1007/978-3-030-19266-2_3
https://link.springer.com/book/10.1007%2F978-3-030-19266-2#toc

Karlsson, L., Weckström, E. & Lastikka, A-L. (2018). Osallisuuden toimintakulttuuria rakentamassa sadutusmenetelmällä. Teoksessa: J. Kangas, J. Vlasov, E. Fónsen & J. Heikka (toim.) Osallisuuden pedagogiikkaa varhaiskasvatuksessa 2 – Suunnittelu, toteuttaminen ja kehittäminen. Helsinki: Suomen Varhaiskasvatus ry.

Paulo, F. (1972). Pedagogik för förtryckta. Stockholm: Gummesons.

Piipponen, O. & Karlsson, L. (2019). Children encountering each other through storytelling: Promoting intercultural learning in schools. The Journal of Educational Research 112 (5), 590–603. DOI: 10.1080/00220671.2019.1614514
https://www.tandfonline.com/eprint/IHR42ATS6Q8NW4BE7BH4/full?target=10.1080/00220671.2019.1614514

Riihelä, M. (1991). Aikakortit. Tie lasten ajatteluun. VAPK kustannus.

Riihelä, M. (1996). Mitä teemme lasten kysymyksille? Lasten ja ammattilaisten kohtaamisten merkitysulottuvuuksia. Stakes tutkimuksia 66. Gaudeamus. Jyväskylä.

Riihelä, M. (2000). Leikkivät tutkijat. Lapset kertovat -julkaisusarja. Stakes. Helsinki: Edita.

Riihelä, M. (2001). Storycrafting. Children are Telling. Stakes.

Riihelä, M. & Karlsson, L. (2008). Barn skapar kultur i samverkan. Teoksessa: Toft & Klaus Thestrup (toim.) Udkigsposter i børne- og ungdomskulturen. Tidsskrift for Børne- og ungdomskultur (52), 51–69.

Rutanen, N. (2000). Kivi ois muurahaiselle vuori. Pienten lasten käsityksiä matematiikasta ja luontoilmiöistä. Lapset kertovat -julkaisusarja. Stakes. Edita.

Stern, D. (1992). Maailma lapsen silmin. Mitä lapsi näkee, kokee ja tuntee. Juva: WSOY.

Kasto lisää julkaisuja: https://www.edu.helsinki.fi/lapsetkertovat/Julkaisut/julkaisut_paa.htm

 

What do you want to do ?

New mailCopy

What do you want to do ?

New mailCopy