Sadutusohje

Sadutusmenetelmä sopii kaikille, ja se on helppo käyttää. Sadutuksen idea on antaa lapselle, nuorelle tai aikuiselle mahdollisuus kertoa omista ajatuksistaan. Sadutuksessa kuuntelija ja kirjaaja on puolestaan kiinnostunut ja haluaa aidosti kuunnella, mitä toinen mielii kertoa juuri sillä hetkellä.

Tervetuloa lasten, nuorten ja aikuisten kuuntelun, kohtaamisen ja sadutuksen maailmaan!

Tässä on pikaohje sadutukseen. Sadutustapahtuma kestää yleensä 5-15 minuuttia. Helpoin on saduttaa lasta. Voit myös saduttaa aikuista, kuten työtoveria, puolisoa, ystävää, omaa vanhempaa tai aikuisryhmää. Tärkeintä on olla aidosti ja arvostelematta kiinnostunut, mitä toinen haluaa kertoa. Voit jälkikäteen miettiä, mitä sait tietää TOISEN ajatuksista tai tavasta toimia, kun pysähdyit kuuntelemaan. Samalla voi tietysti pohtia, saitko sellaista uutta tietoa, jota voit hyödyntää arjessasi?
Nautinnollisia sadutushetkiä!

Sadutuksen aloitus

Sano lapselle, nuorelle, ryhmälle (tai aikuiselle):
”Kerro satu (tarina tai juttu).
Kirjaan sen juuri niin kuin sen minulle kerrot.
Lopuksi luen tarinasi ja voit muuttaa tai korjata sitä mikäli haluat.”

Kehota lasta, lapsiryhmää tai aikuista (älä kysy!): ”Kerro satu tai juttu!” Kirjoita sitten kertojan tarina juuri niin kuin hän sen sillä hetkellä haluaa kertoa. Kirjoita sana sanalta muistiin kertojan nähden mitään muuttamatta tai korjaamatta. Kun tarina on valmis, lue se kertojalle, jotta hän voi korjata tai muuttaa sitä, mikäli itse haluaa. Satu on mukava lukea myös muille (oppilaille, vanhemmalle tai muille aikuisille), mikäli siihen on kertojan lupa. Kirjaa myös huomioita sadutustilanteesta: miten se alkoi, mitä mietit, miten sadutettava reagoi, mikä hämmästytti jne. Pyydä lupaa kertojalta, että saat ottaa kertomuksen mukaan ja lukea se tapaamisessamme. Tee se vasta sadutuksen jälkeen. Tärkeää on luoda tilanne, jossa osoitat aidon kiinnostuksesi toisen kuuntelemiseen. Yritä siis välttää tunnetta siitä, että teet vain annettua tehtävää.

Lapsi haluaa usein piirtää kertomuksestaan kuvan. Joskus lapset haluavat piirtää ensin kertomuksen ja kertoa vasta sitten. Kirjaa myös kertojan nimi, ikä sekä päivämäärä, milloin satu kerrottiin ja vaikka kirjauspaikka. Erilliselle paperille voi kirjoittaa, miten tilanne alkoi ja mitä sitten tapahtui. Myös omia ajatuksia ja tunnelmia voi merkitä muistiin. Muutaman sadutuskerran jälkeen saduttaja eli kirjaaja oppii toimintatavan, joka alkaa tuntua helpolta ja luontevalta.

Lasten saduille voi varata oman kansion kirjahyllyyn tai ripustaa ne seinälle lasten nähtäville. Uusia satuja voi tehdä milloin, missä ja kuka vaan.

Tärkeää on, että aikuinen tai nuorempikin kirjaaja on aidosti kiinnostunut kuulemaan, mitä kertojalla on sanottava­na ja välittää tämän sanoman myös ilmeillään. Sadutus muodostuu kertojan ja saduttajan yhteiseksi ”jutuksi”. Se syntyy ”meidän välissä”,
kun toinen haluaa kuunnella ja toinen kertoa. Sadutus antaa yhteistä aikaa. Kertomusta ei arvioida tai arvostella eikä siitä tehdä pitkälle vietyjä tulkintoja. Kertoja päättää, millainen tarina on. Se voi olla parin sanan mittainen, ”kirja”, kokemus tai vaikka vitsi. Siitä iloitaan yhdessä.