Historia

Verkoston synty

1990-luvun alussa pohdittiin sekä tutkimuksessa että käytännön toiminnassa sitä, miten saada aidosti esiin lasten näkökulmat ja lapset mukaan toiminnan suunnitteluun ja sen toteutukseen. Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Stakesin koordinoimassa ”Kuperkeikkakyyti”-kehittämiskeskusten verkostossa (1992–1998) etsittiin valtakunnallisesti eri alan toimijoita yhdistäviä, lapset huomioivia toimintatapoja. Päädyttiin ”Satukeikka”-hankkeeseen (1995–1997), jossa ryhdyttiin kirjaamaan 21 paikkakunnalla lasten omia kertomuksia (Karlsson, 1999). Apuna käytettiin suomalaista sadutusmenetelmää (Riihelä, 1991; Karlsson, 2000, 2003), jossa lapset saivat kertoa heitä johdattelematta tarinoita, jotka kirjattiin sanatarkasti lapsen nähden. Lopuksi kertomus luettiin lapselle tai kertojaryhmälle, joka sai muuttaa tai korjata sitä, mikäli halusi. Aikuisen saduttajan tehtävä oli kuunnella, mitä lapsi halusi kertoa, eikä muokata lapsen kertomaa satua. Omien kertomusten kautta lapset olivat kirjeenvaihdossa muiden lasten kanssa. Vaikka klassisessa sadutusmenetelmässä kirjataan kertomuksia, on saduttavan aikuisen mielenkiinto siinä, mitä lapsi haluaa kertoa, mitä hän ajattelee ja miten toimii. Saduttavalla toimintakulttuurilla tarkoitetaankin laajasti lasten näkökulmat huomioivia toiminta- ja tutkimustapoja.

Jo keväällä 1996 toiminta levisi uusien paikkakuntien lisäksi kaikkiin Pohjoismaihin. Lasten arjessa syntyneitä kertomuksia kerättiin, ja niistä syntyi yli 5 000 kertomuksen arkisto, joka luovutettiin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran (SKS) Kansanrunousarkistoon. 3 500 kertomusta on kirjattu sähköiseen muotoon ja luovutettu Yhteiskuntatieteelliseen tietoarkistoon.

Yhteiselle lapsen näkökulmaa tutkivalle, kehittävälle ja tiedottavalle foorumille oli kysyntää. Kuitenkaan missään yliopistossa, valtion tutkimuslaitoksessa tai yhdistyksessä ei koordinoitu tämänkaltaista tutkimusta ja toimintaa. Vuonna 1995 syntyi ensimmäinen moni- ja poikkitieteinen lapsuuden- ja lapsitutkimuksen tutkijaryhmä, joka syventyi lasten näkökulmiin. Lapset kertovat ja toimivat -verkosto rekisteröitiin yhdistykseksi vuonna 2004.

Katso verkoston esittely Eloren julkaisuarkistossa